Loppu tuli. Tän kevään seikkailulle.
Huomen aamulla klo 5:45 otetaan nokka kohti Brestiä, mistä lentokone liitäen vie mut Pariisiin.
Pariisista matka jatkuu Helsinkiin ja lopulta koti-Naantaliin.
Viiminen viikko meni ihmetellessä ja laiskotellessa.
Söin aitoa kiinalaista ruokaa (ei siis sitä samaa mitä saa kiinalaisista ravintoloista!), menin morottaa uusia tuttuja, sain yhden keskeneräisen maalauksen valmiiks, jätin ostamatta pari suunniteltua juttua, sain pakit Bordeaux'n kuvataidekoulusta, lounastin pari kertaa puuseppien seurassa sekä järjestin
crêpe- eli lettukestit synttäreiden ja läksiäisiäisten kunniaksi.
Mut loppu tuli.
Tää kevät oli rehellisesti sanottuna elämäni chilleintä aikaa, mutta paluu todellisuuteen on vain hyvästä.
Tapasin huiman kasan upeita ihmisiä, näin henkeäsalpaavia paikkoja ja koin kourallisen ehkä elämäni parhaita hetkiä.
Opin itsestäni ja tästä maailmasta taas huimasti lisää, jouduin kyseenalaistamaan asioita ja miettimään tulevaa.
Oli luuseri- ja voittajahetkiä.
Kuopista noustiin, mutta vuorilta tultiin ryminällä alas.
Todellisuus aina kolahtaa päin naamaa.
Hyvä niin.
Pilvien päällä saa kulkea, kunhan ei unohda, että se maankamara siellä kolisee tassujen alla.
Kiitos Ranska, Bretagne ja
bretonit, Douarnenez.
Iida kuittaa ja kiittää.
Mutta me nâhdään taas pian!
Douarnenez stays in my mind!
